Päivystämässä

Öitä vaan kaikille! 4.38 on kello ja nyt on tullut sellainen puoltoista tuntia oltua jo hereillä päivystämässä täällä yksikössä. Aseet on tullut laskettua ja ovet tarkastettua jne. Spollet ei oo tänä yönä ainakaan tässä mun aikana nyt vielä käyneet tarkistamassa mitään. Musiikkia oon kuunnellut ja nyt kun yöllä kerrankin toimii netti ihan mahtavasti niin latasinpa tossa uuden FMA:n jaksonkin ja katoin senkin.. :D Toki oon suklaata syönyt ja Batterya juonut myös. Ihan mukavaahan tämä päivystäminen sinänsä on kunhan on tää läppäri tässä vain ^^ (Ihanat nykyajan helpotukset :p )


Tosiaan tuossa viime viestissä puhuin tästä tulevasta niin, että olisi vaikeaa aikaa tulossa enkä oikein täsmentänyt tähän mitään.. Tämä ja seuraava viikko on sinänsä helppoja vielä. Noin 5 päivää ollaan leireillä yhteensä ja aika paljon on vielä lomiakin. Mutta ensi viikon viikonlopun jälkeen sitten loppuukin tämmöinen mukava oleminen.. ELi leireily alkaa sitten ihan tosissaan.. On Aselajiharjoitusta ja ohjusharjoitusta ja jääkäriharjoitusta... ja 4 viikkoa putkeen täällä ilman yhtiäkään lomia....Sitten on lyhyt viikonloppuvapaa (pe-su) ja maanantaina alkaakin sitten ihana AAPA-sotaharjoitus eli loppusota. se kestää vajaan kaksi viikkoa, jonka jälkeen intti onkin sitten käytännöllisesti katsoen ohi. Alkaa joululoma ja niin poispäin..... Tänään päivemmällä kun oli aikaa niin mietin paljon sitäkin, että mitä sitä oikein sitten teen kun täältä intistä pois pääsen. Kirjoittelen siitä enemmän myöhemmin sitten pohdintojani, nyt on vielä vähän liian aikaista paljastaa mitään ja luoda turhaan epämääräisiä lupauksia tulevasta :p

Päivitystä~

Heipähei vaan kaikille! :D Eipä ole tullut aikoihin kirjoiteltua tänne mitään, mutta tosiaan varmaan kaikille ihan ymmärrettävistä syistä. Elikä on tämä armeija vienyt niin paljon energiaa ja voimaa ja aikaa, että ei todellakaan ole ollenkaan kiinnostanut tämä blogin päivitys koskaan enkä lupaa tapojani parantaa :D Sen verran kovaa harjoitusta on tuleva tuova tullessaan.

Hmm.. Milläköhän aloittaisin. 74 aamua on inttiä nyt edessä ja syy siihen, miksi tänään innostuin kirjoittamaan blogia on yksinkertainen: Minulla on aikaa! :D

Kun tässähän nyt kävi niinkin mukavasti, että minut tuossa muutama viikko sitten valittiin (pakotettiin) tällaiselle ITKK(Ilmatorjuntakonekivääri 12,7)-kurssille, joka aluksi vaikutti aivan kamalalta asialta. Sanottiin, että lomia palaa ja näytti jopa siltä, että meillä tulisi olemaan 6 viikon gines täällä jne. Kunnes sitten viime viikolla meille kerrottiin, että kun muut menee JK2-harjoitusleirille (ma-to), meillä on ITKK-ammuntaa Vuosangassa (ti-ke) ja näin ollen me muutamat harvat ei olla ollenkaan maanantaina eikä torstaina leireillä :D Tästä on sitten seurannut se, että meillä on käytännössä ollut vapaapäivä koko päivän. :) Tosin haittapuolena mainittakoon se, että viikonloppuvapaa on nyt vain pe-la mittainen ja sunnuntaina lähdetään sitten Rovajärvelle kolmen päivän ampumaleirille ampumaan ilmamaaleja.. Joka tosin sekin voi olla ihan mukavaa.. Ilmassa lennätetään lennokkeja, joita me sitten ammumme :P Ei kuulosta sekään kovin pahalta :)

Elijoo.. Jotain voisin intistä ja näistä kokemuksista näin yleisesti kirjoittaa.

Tosiaankaan ei ihan mennyt niinkuin olin suunnitellut tämän jutun. "Oikealla asenteella voi olla ihan mukavaakin" jne.. Ei todellakaan näin. Sen voin kaikille sanoa jo valmiiksi, että asenteesta riippumatta hajoaminen on aivan varmaa ja että ei kukaan oikeasti voi muutaman täällä vietetyn viikon jälkeen enää haluta olla täällä yhtään sitä 180 aamua enempää :D Näinhän kävi siis itsellenikin (onneksi) ja nyt olen siis aivan täysin uuden ja upean ja mahtavan NLAW-joukkueen miehistössä joukkueenjohtajan lähettinä. (Ja kohta myös NLAW-joukkueen ITKK-miehenä) Käytännössä siis kannan LV241-radiota jatkuvasti leireillä selässäni ja juoksen joukkueenjohtajan perässä ja teen kaikkea mitä se käskee. Eipä siinä, toki osaan myös kaikki muut tehtävät eli voin tarvittaessa siirtyä ampujaksi ja pääsen sitten leikkimään ohjuksilla jne. mutta lähettinä on niin mukavaa, että enpä minä mitään ohjuksia enää tähän kaipaa :p

Tuleepa taas pitkän kirjoittamattomuushetken jälkeen huonoa tekstiä tänne vain.

Kohta on tosiaan Peruskoulutuskausi ja Erikoistumiskoulutuskausi takana ja kohta alkaa sitten tuo mukava J-Kausi eli "Jääkärinhajotuskausi", "Jäätävän hajottava kausi", "Jälkihajotuskausi..." (Joukkokoulutuskausi)

Olen tänään vielä yöpäivystäjänä 03-06, joten ehkä silloin kirjoittelen vielä jotain. Nyt pitää tosiaankin mennä jo suihkuun, että ehtii :)

Armeijaan!

Noniin. Nyt on viimeinen vapaa aamu. Kello on jo paljon ja kohta täytyykin jo lähteä kohti varuskuntaa.. Elikä siis tulin eilen tänne Kajaaniin junalla Nikon luokse ja menimme sitten pakollisen biliskierroken jälkeen melko piakkoin käymään Nikon porukoiden mökillä Oulujärven rannalla. Siellä oli hienoa. Saunottiin, uitiin, paistettiin makkaraa ja maissia ja lyötiin pikkukiviä pesäpallomailalla.. :D Nähtiin myös hirviä juoksentelemassa hakkuuaukiolla ja punatulkkukin tuli metsästä ulos tielle. Niitä en ookaan ennen kesällä nähnyt.. :p

Sitten illalla tultiin tänne Nikon kotiin, syötiin vielä iltapalaa ja alettiin leikata hiuksia. Siinä sitten sovittiin, että leikataan itsemme nyt jo kaljuiksi ja niinhän siinä sitten kävi, että oon nyt kalju :D Päänahka tuntuu karkealta hiekkapaperilta ja jotenkin kokoajan on kylmä olo päässä myös.. Ihan hassua kyllä, kun kaikki pyyhkeet ja paidat jää jumittamaan päähän kiinni eikä liiku mihinkään ellei niitä nosta suoraan ylös.. :D


Mutta tuota noin.. Siitä armeijasta.. Ajateltiin mennä sinne yhdeksi. Eli aikaa siihen on nyt noin kaksi(!!) tuntia.... Eilen tuli siellä mökillä rentouduttua niin hyvin, että lähes kokonaan sai unohdettua jo koko inttiin lähdön, mutta nyt se unohtaminen alkaa olla jo mahdotonta.. Se on menoa nyt, eikä mitään taida olla tehtävissä.. Pitää vain toivoa, että pääsee mukavaan tupaan ja että kaikki menee mukavasti :)

Kaksi ekaa viikkoa vähintään ollaan siis siellä täysin eristyksissä eikä päästä lähtemään yhtään mihinkään. Sitten toisena tai kolmantena viikonloppuna taidan päästä kotiin lomille.

Ja mitä nyt yleisesti tuosta intistä ajattelen nyt niin enpä tiedä.. Kyllä siitä selvitään ja mahdollisimman hauskaa pitää mennä pitämään, mutta saa nähdä. Ei nimittäin oikeasti osaa ollenkaan kuvitella, että millasta siellä on oleva :D
Ja sitten on vielä se aikakysymys. Haluanko olla puoli vuotta vai vuoden.. Tästäkin asiasta muuttuu mielipide joka toinen päivä.. :p Toisaalta pitää varautua siihen, että siellä tulee oltua koko vuosi ja toisaalta myös kiinnostaa Auk ja Ruk -hommat. Sitten taas kyllähän sitä pitää myöntää, että kaikista hienointa olis päästä sieltä puolessa vuodessa pois... :D Mutta saa nyt nähdä, minne päädyn ja miten pitkäksi aikaa... Oikeastaan kaikki muu kuitenkin käy paitsi kuskin hommat.. :D



Mutta joo. Nyt laitan facebookkiin kaljukuvia ja menen sitten syömään aamupalaa ja pakkaamaan laukun vielä viimeistä kertaa ja sitten alkaakin olla jo lähdön aika... O.o



Hyvästi!

Lyhyt kertaus:

Pääsykokeiden jälkeen olivat yo-juhlat, jotka menivät oikein hienosti. Kiitos kaikille mukana olleille vieraille!

Menin sitten hautausmaille töihin 1.6. heti seuraavana maanantaina ja siellä on nyt tullut koko kesäkuu sitten puurrettua. Työt loppuu ens viikon tiistaina ^^
(Onpa aika menny taas nopeasti... vastahan mulla työt alko... :O )

18. päivä tuli tulokset Tampereelta lääkiksestä. En päässyt sisään vielä. Ilmeisesti lukemattomuuteni tuli liian hyvin ilmi kokeissa ;D

Juhannus vietettiin mökillä isolla porukalla. Paikalla olivat äiti, isi, Jetro, Lauri, Veera, Markus, Jarkko, Mari, Oiva, Laura ja Tomoko. Oli mukavaa, sain kolme haukea ja vaikka kuinka paljon pikkukaloja, jotka majailevat edelleen pakastimessamme...

Juhannuksen jälkeen onkin sitten vain tullut oltua töissätöissätöissä.... Ja nukuttua paljon toki myös. Nukuin eilen 4½ tunnin päiväunet ja samanpituiset yöunet :D

Tänään näin ekaa kertaa hautausmaalla ihan oikean kokonaisen pääkallon kun kaivoimme hautaa.... Aika pelottavaa on kyllä välillä tuolla työskenteleminen kun joutuu kovasti kohtaamaan näitä elämän realiteetteja ja sitten jos ajautuu ajatteluissaan liian pitkälle niin on tyhmää..

Mutta huomenna päästäänkin sitten leikkaamaan Jyväskylän vanhan hautausmaan Sankarihautojen päädyn puoleista pensasaitaa koko päiväksi.. Siitä mahtaa tulla aika hauska kokemus kun lämmöt nousee 30 asteeseen, painava kone rasittaa hartioita ja käsiä ja vaikka mitä muuta... <3 Aurinkokin taitaa paistaa sinne koko työajan ajan oikein mukavan paahtavasti ^^

Tässä kesäkuun aikana sain myös kaks pakettia Etelä-Koreasta. Toinen oli täynnä suklaata ja semmosta. Toinen oli vähän monipuolisemmin varustettu. Siellä oli Nuudeleita, perinteisiä keksejä, merilevää, inkivääriteetä <3 , suklaatikkuja, hieno bambuinen viuhka ja banaaninaksuja Oivalle. :)

Kaiken tämän lisäksi on tullu pari kertaa käytyä Puukoilla Muuratsalossa pelaamassa jalkapalloa Teemun, Tonin, Tatun ja Tuuren kanssa sekä uitua ja saunottua ja näin..

Hmm.. Huomisen jälkeen enää 2 päivää töitä.. Sitten alkaa autokoulun 2. vaihe, jonka loputtua 10. päivä, alkaakin 13. päivä jo intti.. Siellä tulee varmaan ihan mukavaa olemaan :) Näin toivotaan :D

Valintakoe

Heräsin aamulla jo ennen kukonlaulua klo. 5.15. Aurinko paistoi suoraan sänkyyni kirkkaan kirkkaalta taivaalta ja aloin valmistautua lähtöön. Söin pikaisesti aamupalan, join teetä ja söin leipää ja mysliä jne. Sitten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin ajelemaan kohti Mustalampea (nyt muistin mystisen paikan nimenkin), josta nappasin Eetun mukaani reissuun. Matka meni mukavasti kun ajoimme pois päin nousevasta Auringosta. Suomen kesäiset aamumaisemat olivat ihanan kauniita ja matkanteko sujui mukavan leppoisasti jutellessa ja kuulumisia vaihdellen.

Kunnes.....

Olimme jo Tampereella ajamassa Teiskontietä (4-kaistainen tie) pitkin kohti keskustaa kun yllättäen takanamme oleva pakettiauto tööttäsi meille. Ihmettelimme, että mitä ihmettä se siellä tööttäilee. Sitten auto tuli rinnalle ja sisältä matkustajat osoittivat taaksepäin. Ikäänkuin autossamme olisi takapäässä jotakin vialla. Ihmettelimme, että mikä kumma siellä voisi olla vialla kun auto kulkee mukavan tasaisesti eteenpäin ja kaikki tuntuu olevan kunnossa. Pysähdyimme sitten liikennevaloihin ja toisesta autosta ikkunasta meille huudettiin: "Teiltä tippu rekisterikilpi!!" Oltiin Eetun kanssa aika ällikällä lyötyjä: "miten se nyt voi sieltä tippua?!" :D Ei muuta kuin U-käännös vain ja lähimmälle huoltoasemalle ja rekkaria etsimään... Kävelimme siinä sitten tien viertä vartin verran suunnilleen, kunnes tien reunalla näkyi jotakin ohutta ja valkoista.. Siinähän se kilpi sitten makoili tyytyväisenä :D Ei muutakuin takaisin auton luo, kilpi sisälle ja matkaan. Olimme onneksi varanneet noin tunnin ylimääräistä aikaa, joten ehdimme hyvin pääsykokeisiin.

Pääsykokeet.. Menimme sisään luentosaliin. Tunnelma oli aika jännittynyt, mutta mulla oli aika rento olo kokoajan. En erityisemmin stressannut siitä, mitä tuleman pitää. Tiesin, että en oo lukenut tarpeeksi ja sen sitten sain huomatakin. Kokeen alussa oli pitkä aineisto, jossa oli jonkinlainen tutkimus saunomisen vaikutuksista elimistöön. Ja tämä aihe sitten kestikin koko kokeen loppuun. Kaikki 11 tehtävää käsittelivät jollakin tasolla saunomista ja sen vaikutuksia kehoon. Eli jos olisin lukenut Galenoksesta tarkasti osion "lämmönsäätely", olisin osannut kokeessa kaiken tarpeellisen. (no ei nyt ihan näin, mutta kuitenkin) Kokeen alue oli jotenkin ärsyttävän suppea ja kokoajan tuntui, että "pitääkö tässä taas tätä samaa settiä kirjoittaa tähän..?" No jokatapauksessa koe tuntui menevän jopa ihan yllättävän hyvin. Sain tehtäviä tehtyä ja moniin sain jopa ihan mukaviakin vastauksia.

En kuitenkaan usko, että tällä panoksella vielä sisään pääsee. Sainpa nyt kuitenkin hyvän maistiaisen siitä, millainen on kokeen vaatimustaso ja eihän sitä koskaan tiedä jos sitä vaikka kävisi tuuri ja pääsisikin tällä kertaa jo sisään :)


Olin kokeessa koko sallitun ajan. Kahteen asti. Tapasimme Eetun kanssa yliopiston aulassa ja otimme mukaan myös erään toisen Jyväskyläläisen. Lähdimme kohti kotia ja pysähdyimme Orituvalle syömään pitsaa. ^^ Oikein maukasta oli se. Siitä sitten kuitenkin matka kotiin sujui loistavasti, mitä nyt muutamat hurjat sadekuurot välillä pudottivat ajovauhdin neljään kymppiin näkyvyyden pudotessa reiluhusti. Lopulta pääsin kuitenkin kotiin, söin siinä jotain ja painuin unille. Nukuinkin sitten puoli kuudesta yhdeksään asti päiväunia ja nyt on ilta mennyt erinäisissä merkeissä jotenkin kummasti ohi jo..... Taidan tästä painua pehkuihin ja herätä huomenna aikaisin jo ylös ^^ Öitä!

Testikoe

Huomenna lähden vetämään elämäni ensimmäisen testipääsykokeen :D

Elikä siis meen kokeilemaan, että minkälainen on tunnelma lääkiksen pääsykokeissa. Oikein mukavata. Herätys on aamulla noin viiden aikaan ja siitä sitten lähtö 5.30 kohti jotain mystistä paikkaa täällä Jyväskylässä, josta nappaan Eetun mukaani samoihin kokeisiin ja lähdemme ajelemaan kohti Tammerta.

Elikä mitään paineita nyt en ole näistä pääsykokeista sillain kunnolla kasannut, koska aikaa ei ole kunnolliseen lukemiseen ollut tarpeeksi ja olen touhunnut liikaa kaikkea muuta kivaa. :) Menenpähän vain katselemaan paikkoja ja tutustumaan tunnelmaan. Ja tuleepa nähtyä sitten enemmän tämmöisiä ehkä toivottavasti myös samanhenkisiä ihmisiä siellä. Jotenkin tosi siistiä se, että kun tässä muutaman vuoden päästä jonnekin varmasti pääsen opiskelemaan niin musta tulee sitten ihan oikea opiskelija :D Jännää....


Mutta nyt. Koska kello on jo paljon ja olen näin sekaisin ja huomenna on aikainen herätys enkä varmasti saa unta ennen kahta, menen nyt nukkumaan valmistautumaan ja ehkä tekemään jotain muutakin. Ajattelin, että tänään olisi hyvä päivä aloittaa korean opiskelu, että saisin täydelliseti kaiken Galenoksen tiedon ajettua aivoistani pois. Viimeiset rippeetkin ^^

Suomessa jälleen!

10 päivää ehtikin näköjään tässä jo vierähtää edellisestä kirjoituksesta, vaikka tarkoituksena olikin kirjoittaa kyllä lähes joka päivä jotain, mutta en vain osannut. :D

Olen nyt siis jo takaisin Suomessa. Tulin tänne torstai-iltana Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa vaari olikin jo mukavasti odottamassa minua ja pääsin mummolaan syömään vielä pientä yöpalaa. Matka sujui hyvin vaikka meinasikin käydä aamulla melko köpelösti. Heräsin nimittäin aamulla aivan yllättäen outoon ajatukseen: "miksi mulla on kännykkä kädessä?" Siitä seurasi nopea oivallus siitä, miten olin varmaan unissani sammuttanut herätyskellon ja jatkanut unia ja kauhea ajatus siitä, miten paljon kello mahtoi jo oikein olla. Pomppasin pystyyn ja vilkaisin kelloa, joka onnekseni oli vasta 7 aamulla. Siitä tosin seurasi se, että en ehtinyt käymään meressä aamu-uinnilla enkä suihkussa ennen matkaa... Mutta ei se mitään. Lähdettiin siitä sitten kohti juna-asemaa Laurin, Veeran ja Markuksen kanssa. Markus siirrettiin suloisena pienenä nukkuvana pötkylänä rattaisiin ja se sai jatkaa uniaan melkein 5 minuutin ajan ennenkuin heräsi :D

Lauri, Veera ja Markus saattoivat minut aina lentoaseman lähtöselvitysportille asti, jossa sanoin heille: "näkemiin!" ja jatkoin matkaani kohti turvatarkastuksia. Onnistuin unohtamaan jotenkin kummasti kännykän taskuun kun menin metallinpaljastimen läpi.. Aika ainutkertaista. Mutta muuten ei ollut mitään ihmeempiä hämminkejä. Luin Malagan kentällä Galenosta ja odottelin koneeseen pääsyä 1½ tuntia suunnilleen. Sitten pääsimme viimeinkin koneeseen. British Airways oli lentoyhtiön nimi ja Boeing 757 oli lentokoneen malli. Sain siipi-ikkunapaikan 16F ja vieressäni oli tyhjä penkki ja sen vieressä ISO amerikkalainen mies. Koneessa oli hienot leveät nahkaistuimet ja ilmainen juomatarjoilu ja pieni välipalatarjoilu = brittiläinen sandwich, joka oli oikein maukasta. Kolme tuntia meni mukavasti videoita katsellen. Sitten aloitimme laskeutumisen Heathrown kentälle Lontooseen. Saimme kierrellä pari kertaa kenttää ympäri ruuhkan vuoksi ja kun lopulta laskeuduimme, osui kone niin kovasti kiitorataan, että lähes kaikki matkustajat huudahtivat kauhuissaan, luoden koneeseen mielenkiintoisen yhtenäispelästymisäännähdyksen.

No siitä sitten menimme Heathrown kentälle ja uuteen turvatarkastukseen.. Olin 3-terminaalissa ja kun astuin sisään odotusaulaan, tuntui kuin olisin astunut sisään vilkkaaseen muurahaispesään. Ihmisiä meni ja tuli ja juoksi ja käveli ja hyvä ettei kontannutkin. Tutkin paikkaa mielenkiinnolla ja paljastuikin, että jo pelkkä tax free -alue oli jo pienen ostoskeskuksen kokoinen ja että odotusaulojakin oli ainakin kolme. Siellä sitten odottelin 5 tuntia seuraavan koneen lähtöä välillä paikkaani vaihdellen. Täytyy tässä välissä mainita, että minulta vietiin tosiaan lompakko Fuengirolan markkinoilla ja näin ollen ei sitten ollut minkäänlaista rahaa mukana ja jouduin kärsimään nälästä ja siitä tuskan tunteesta, kun ei ole mitään mahdollisuutta ostaa mitään senkaltaisessa ostosparatiisissa.....


Noh.. Oli miten oli. Lopulta koitti aika astua seuraavaan lentokoneeseen ja pian olinkin jo Suomessa. Oli kaunista ja ulkona oli ihanan viileää ja kesäisen tuoksuista. Ajeltiin vaarin kanssa mummolaan. Sain vihdoinkin jotain syödäkseni ja menin nukkumaan mukavaan valmiiksi laitettuun sänkyyn.. Kiitos siitä vaarille, että aina jaksaa olla hakemassa ja viemässä meitä lentokentälle! Se on aivan mahtavaa :)



Seuraavana päivänä eli perjantaina lähdinkin sitten ruoan syötyäni jo kohti Jyväskylää ja kotia. Menin junalla Leppävaarasta Jämsään, josta äiti ja isi sitten hakivat minut kotiin asti. En mennyt Jyväskylään asti, koska loppumatka olisi ollut bussikyydillä ja täten lippua ei voinut ostaa e-lippuna ja elämäni olisi ollut hankalaa jos olisin ostanut lipun Pasilasta, koska minulla ei ollut rahaa eikä mitään.... Niin näin sitten päädyimme tähän ratkaisuun, joka oli kyllä aivan loistava. :D (seliseli..olinpahan vain laiska enkä halunnut mennä bussilla)


Kotiin tullessani kaikki oli aivan ihanaa. Kodin tuoksu, ihana iso olohuone, piano, sauna, oma huone, lehdet puissa.... Kaikki oli mahtavaa ja kun tulin koneelle, tuntui näyttö tuntui suunnattoman suurelta. (10.2" vs. 19") Samoin kuin näppäimistö ja hiirikin.. Kaikki oli isoa ja sänky oli pehmeä ja mukava.. Pussilakanatkin on muuten mahtava keksintö ;) Kotona odotti myös ihana oma takapiha, jossa äiti ja iskä olivatkin saaneet kuukauden aikana aikaan vaikka kuinka paljon edistystä. Ennen matkaan lähtöä kylvämäni chilit olivat jo itäneet hyvin, kurpitsat alkavat olla jo jättimäisiä ja tomaatit ovat myös varsin mukavan kokoisia :) Kohta onkin jo varmaan aika viedä ne ulos karaistumaan ja viettämään kunnon kasvien elämää.

Viikonloppu onkin sitten mennyt täysin Suomen ihanuuteen totutellessa. Säät ovat olleet mahtavat ja aurinkoiset, eikä paluu Espanjasta ole tuntunut ollenkaan vaikealta. Tänäänkin oli parhaimmillaan ulkona 24 astetta lämmintä. Eli ei Lauri ja Veera mitään hätää ;) (paitsi että jos nää kesälämpötilat tästä vielä nousee niin teiän koti Fuengirolassa saattaa jäädä veden alle.... :( ei kyllä se 8. kerros....)


Kuitenkin siis. Tänään päätin aloittaa myös tämmöisen loistavan punnerrusohjelman ja samanaikaisesti tämmöisen yhtä hienon vatsalihasohjelman

Päätin myös ostaa tämmöiset kengät, jotta voin juosta ikäänkuin paljain jaloin. Kokeilin nimittäin paljain jaloin juoksua eilen ja se tuntui aivan mahtavalta. Kuin joku olisi jatkuvasti hieronut jalkapohjia juostessani. Se oli jotenkin terapeuttista ja tuntui tosi hyvältä jaloissa. Olen lukenut ja kuullut, että on paljon terveellisempää juosta ilman kenkiä. Siinä jalka toimii luonnollisella tavalla ja kaikki hyödyt jalkapohjan pikkulihaksista ja luista yms. jutuista tulee otettua paremmin irti. Tasapaino, astunta ja ketteryys kehittyvät samalla. Tiedäpä sitten siitä, mutta ainakin haluaisin päästä siitä juoksun aiheuttamasta jalkakivusta eroon ja ensimmäisen paljasjalkajuoksun jälkeen ei kipu ollut lainkaan niin paha kuin yleensä niin oletan, että tässä saattaa olla ratkaisu jalkavaivoihini. :)

Elikä joo, kova kuntotreeni on nyt päällä ja se näkyy sitten muussakin. Olen tehnyt pyörällä kovia treenejä eli käytännössä ajanut matkoja niin kovaa kuin pystyn ja aina maitohapoille asti. Joku asiasta tietävä kertokoon tästä lisää, mutta ymmärtääkseni tämän pitäisi polttaa runsaasti rasvaa. Treenin aikana kuluu tosin pelkkiä hiilihydraatteja, mutta treenin jälkeen elimistö ottaa palautumiseen ja soluvaurioiden korjaamiseen vaadittavan energian rasvavarastoista. Kätevää.

Ja tosiaan täytyypä tässä mainita, että pyörä on ihan mahtava keksintö. Sitä ei oikein tajua silloin, kun pyöräilee joka päivä 15 kilsaa kouluun ja takaisin, mutta kun on ilman pyörää kuukauden verran ja saa sen takaisin käyttöönsä, saa huomata, kuinka mahtava laite on kyseessä. Siis aivan loistava :D Jokainen miettiköön syitä pyörän loistavuuteen omissa päissään. Näin se nyt kuitenkin vain on. Yksityiskohdat jääköön pimentoon, mutta se nautinto, jonka jotenkin kummasti sain kun ensimmäisen kerran Espanjasta tulon jälkeen ajoin pyörällä, oli aivan huikean siisti. Kova vauhti, tuuli kasvoilla, suomen kesäyö...... Jee, kaikkia varmasti kiinnostaa :D

Mutta siis nyt on kuitenkin pari ekaa päivää mennyt ihan Suomea ihmetellessä. On tämä vaan aikamoinen mahtavan hieno paikka varsinkin kesällä ja varsinkin kuukauden poissaolon jälkeen. Piano on myös mahtava juttu ja sitä on tullut soiteltua melkoisen paljon tässä päivien aikana. Kuitenkin tässä palautumisessa ja ihmettelyssä on ollut se ongelma, että en ole lainkaan onnistunut koskemaan Galenokseen näiden päivien aikana ja sitä on vielä noin 300 sivua jäljellä ja pääsykokeet on jo torstaina... O_____O

Huomenna on kuitenkin sitten hieno päivä luvassa.. Pitää käydä poliisiasemalla selvittelemässä ajokorttihässäkkää, pankissa hakemassa verkkopankkitunnuksia, Kelalla hakemassa kelakorttia.. Elisa shopitissa hakemassa uutta sim-korttia...Ja kaikista tärkeimpänä koululla hakemassa Yo-kirjoitusten tuloksia!! Jännää.. :D

Kerronpa sitten huomisesta huomenna mutta eipä tässä nyt ihmeempiä. Elämä alkaa mukavasti lurpsahdella omiin lokosiinsa ja on ihanaa olla taas vapaa ja nuori ja vailla vastuuta pienistä lapsista. ^^ Ei pahalla Markus ja Artturi. Ootte ihania :)



En lupaa nyt mitään, mutta yritän kirjoittaa pari hauskaa päivätarinaa vielä tuolta Espanjan reissulta tänne jonnekin väleihin... Mutta vaihdan nyt blogin nimen johonkin toiseen, koska pakomatka on päättynyt ja riemuinen kotiinpaluukin on jo koettu.. Öhm. Mitenköhän olisi: "Kotiin, töihin ja inttiin" Mulla tulee tästä vaan mieleen hauska vanha vitsi: "Mikä on vuorikiipeilijä japaniksi?" -Kipusi,kapusi,putosi". Vitsi on tosin toimimaton, sillä japanissa ei varsinaisesti ole tavua "si" vaan se on pikemminkin "shi". Ja olen varma, että Jetron tekee vielä mieli korjata jotain joten siitä vaan :D Joku voisi myös kertoa, mikä vuorikiipeilijä on oikeasti japaniksi. ^^ Ja koska nyt on teksti näinkin hienoa ja kaunista niin taidanpa aivan suosiolla mennä nukkumaan :D


Ja tulipa taas piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä kirjoitus. :D Onnittelut, jos jaksoit lukea kerralla loppuun! ;)