Suomessa jälleen!

10 päivää ehtikin näköjään tässä jo vierähtää edellisestä kirjoituksesta, vaikka tarkoituksena olikin kirjoittaa kyllä lähes joka päivä jotain, mutta en vain osannut. :D

Olen nyt siis jo takaisin Suomessa. Tulin tänne torstai-iltana Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa vaari olikin jo mukavasti odottamassa minua ja pääsin mummolaan syömään vielä pientä yöpalaa. Matka sujui hyvin vaikka meinasikin käydä aamulla melko köpelösti. Heräsin nimittäin aamulla aivan yllättäen outoon ajatukseen: "miksi mulla on kännykkä kädessä?" Siitä seurasi nopea oivallus siitä, miten olin varmaan unissani sammuttanut herätyskellon ja jatkanut unia ja kauhea ajatus siitä, miten paljon kello mahtoi jo oikein olla. Pomppasin pystyyn ja vilkaisin kelloa, joka onnekseni oli vasta 7 aamulla. Siitä tosin seurasi se, että en ehtinyt käymään meressä aamu-uinnilla enkä suihkussa ennen matkaa... Mutta ei se mitään. Lähdettiin siitä sitten kohti juna-asemaa Laurin, Veeran ja Markuksen kanssa. Markus siirrettiin suloisena pienenä nukkuvana pötkylänä rattaisiin ja se sai jatkaa uniaan melkein 5 minuutin ajan ennenkuin heräsi :D

Lauri, Veera ja Markus saattoivat minut aina lentoaseman lähtöselvitysportille asti, jossa sanoin heille: "näkemiin!" ja jatkoin matkaani kohti turvatarkastuksia. Onnistuin unohtamaan jotenkin kummasti kännykän taskuun kun menin metallinpaljastimen läpi.. Aika ainutkertaista. Mutta muuten ei ollut mitään ihmeempiä hämminkejä. Luin Malagan kentällä Galenosta ja odottelin koneeseen pääsyä 1½ tuntia suunnilleen. Sitten pääsimme viimeinkin koneeseen. British Airways oli lentoyhtiön nimi ja Boeing 757 oli lentokoneen malli. Sain siipi-ikkunapaikan 16F ja vieressäni oli tyhjä penkki ja sen vieressä ISO amerikkalainen mies. Koneessa oli hienot leveät nahkaistuimet ja ilmainen juomatarjoilu ja pieni välipalatarjoilu = brittiläinen sandwich, joka oli oikein maukasta. Kolme tuntia meni mukavasti videoita katsellen. Sitten aloitimme laskeutumisen Heathrown kentälle Lontooseen. Saimme kierrellä pari kertaa kenttää ympäri ruuhkan vuoksi ja kun lopulta laskeuduimme, osui kone niin kovasti kiitorataan, että lähes kaikki matkustajat huudahtivat kauhuissaan, luoden koneeseen mielenkiintoisen yhtenäispelästymisäännähdyksen.

No siitä sitten menimme Heathrown kentälle ja uuteen turvatarkastukseen.. Olin 3-terminaalissa ja kun astuin sisään odotusaulaan, tuntui kuin olisin astunut sisään vilkkaaseen muurahaispesään. Ihmisiä meni ja tuli ja juoksi ja käveli ja hyvä ettei kontannutkin. Tutkin paikkaa mielenkiinnolla ja paljastuikin, että jo pelkkä tax free -alue oli jo pienen ostoskeskuksen kokoinen ja että odotusaulojakin oli ainakin kolme. Siellä sitten odottelin 5 tuntia seuraavan koneen lähtöä välillä paikkaani vaihdellen. Täytyy tässä välissä mainita, että minulta vietiin tosiaan lompakko Fuengirolan markkinoilla ja näin ollen ei sitten ollut minkäänlaista rahaa mukana ja jouduin kärsimään nälästä ja siitä tuskan tunteesta, kun ei ole mitään mahdollisuutta ostaa mitään senkaltaisessa ostosparatiisissa.....


Noh.. Oli miten oli. Lopulta koitti aika astua seuraavaan lentokoneeseen ja pian olinkin jo Suomessa. Oli kaunista ja ulkona oli ihanan viileää ja kesäisen tuoksuista. Ajeltiin vaarin kanssa mummolaan. Sain vihdoinkin jotain syödäkseni ja menin nukkumaan mukavaan valmiiksi laitettuun sänkyyn.. Kiitos siitä vaarille, että aina jaksaa olla hakemassa ja viemässä meitä lentokentälle! Se on aivan mahtavaa :)



Seuraavana päivänä eli perjantaina lähdinkin sitten ruoan syötyäni jo kohti Jyväskylää ja kotia. Menin junalla Leppävaarasta Jämsään, josta äiti ja isi sitten hakivat minut kotiin asti. En mennyt Jyväskylään asti, koska loppumatka olisi ollut bussikyydillä ja täten lippua ei voinut ostaa e-lippuna ja elämäni olisi ollut hankalaa jos olisin ostanut lipun Pasilasta, koska minulla ei ollut rahaa eikä mitään.... Niin näin sitten päädyimme tähän ratkaisuun, joka oli kyllä aivan loistava. :D (seliseli..olinpahan vain laiska enkä halunnut mennä bussilla)


Kotiin tullessani kaikki oli aivan ihanaa. Kodin tuoksu, ihana iso olohuone, piano, sauna, oma huone, lehdet puissa.... Kaikki oli mahtavaa ja kun tulin koneelle, tuntui näyttö tuntui suunnattoman suurelta. (10.2" vs. 19") Samoin kuin näppäimistö ja hiirikin.. Kaikki oli isoa ja sänky oli pehmeä ja mukava.. Pussilakanatkin on muuten mahtava keksintö ;) Kotona odotti myös ihana oma takapiha, jossa äiti ja iskä olivatkin saaneet kuukauden aikana aikaan vaikka kuinka paljon edistystä. Ennen matkaan lähtöä kylvämäni chilit olivat jo itäneet hyvin, kurpitsat alkavat olla jo jättimäisiä ja tomaatit ovat myös varsin mukavan kokoisia :) Kohta onkin jo varmaan aika viedä ne ulos karaistumaan ja viettämään kunnon kasvien elämää.

Viikonloppu onkin sitten mennyt täysin Suomen ihanuuteen totutellessa. Säät ovat olleet mahtavat ja aurinkoiset, eikä paluu Espanjasta ole tuntunut ollenkaan vaikealta. Tänäänkin oli parhaimmillaan ulkona 24 astetta lämmintä. Eli ei Lauri ja Veera mitään hätää ;) (paitsi että jos nää kesälämpötilat tästä vielä nousee niin teiän koti Fuengirolassa saattaa jäädä veden alle.... :( ei kyllä se 8. kerros....)


Kuitenkin siis. Tänään päätin aloittaa myös tämmöisen loistavan punnerrusohjelman ja samanaikaisesti tämmöisen yhtä hienon vatsalihasohjelman

Päätin myös ostaa tämmöiset kengät, jotta voin juosta ikäänkuin paljain jaloin. Kokeilin nimittäin paljain jaloin juoksua eilen ja se tuntui aivan mahtavalta. Kuin joku olisi jatkuvasti hieronut jalkapohjia juostessani. Se oli jotenkin terapeuttista ja tuntui tosi hyvältä jaloissa. Olen lukenut ja kuullut, että on paljon terveellisempää juosta ilman kenkiä. Siinä jalka toimii luonnollisella tavalla ja kaikki hyödyt jalkapohjan pikkulihaksista ja luista yms. jutuista tulee otettua paremmin irti. Tasapaino, astunta ja ketteryys kehittyvät samalla. Tiedäpä sitten siitä, mutta ainakin haluaisin päästä siitä juoksun aiheuttamasta jalkakivusta eroon ja ensimmäisen paljasjalkajuoksun jälkeen ei kipu ollut lainkaan niin paha kuin yleensä niin oletan, että tässä saattaa olla ratkaisu jalkavaivoihini. :)

Elikä joo, kova kuntotreeni on nyt päällä ja se näkyy sitten muussakin. Olen tehnyt pyörällä kovia treenejä eli käytännössä ajanut matkoja niin kovaa kuin pystyn ja aina maitohapoille asti. Joku asiasta tietävä kertokoon tästä lisää, mutta ymmärtääkseni tämän pitäisi polttaa runsaasti rasvaa. Treenin aikana kuluu tosin pelkkiä hiilihydraatteja, mutta treenin jälkeen elimistö ottaa palautumiseen ja soluvaurioiden korjaamiseen vaadittavan energian rasvavarastoista. Kätevää.

Ja tosiaan täytyypä tässä mainita, että pyörä on ihan mahtava keksintö. Sitä ei oikein tajua silloin, kun pyöräilee joka päivä 15 kilsaa kouluun ja takaisin, mutta kun on ilman pyörää kuukauden verran ja saa sen takaisin käyttöönsä, saa huomata, kuinka mahtava laite on kyseessä. Siis aivan loistava :D Jokainen miettiköön syitä pyörän loistavuuteen omissa päissään. Näin se nyt kuitenkin vain on. Yksityiskohdat jääköön pimentoon, mutta se nautinto, jonka jotenkin kummasti sain kun ensimmäisen kerran Espanjasta tulon jälkeen ajoin pyörällä, oli aivan huikean siisti. Kova vauhti, tuuli kasvoilla, suomen kesäyö...... Jee, kaikkia varmasti kiinnostaa :D

Mutta siis nyt on kuitenkin pari ekaa päivää mennyt ihan Suomea ihmetellessä. On tämä vaan aikamoinen mahtavan hieno paikka varsinkin kesällä ja varsinkin kuukauden poissaolon jälkeen. Piano on myös mahtava juttu ja sitä on tullut soiteltua melkoisen paljon tässä päivien aikana. Kuitenkin tässä palautumisessa ja ihmettelyssä on ollut se ongelma, että en ole lainkaan onnistunut koskemaan Galenokseen näiden päivien aikana ja sitä on vielä noin 300 sivua jäljellä ja pääsykokeet on jo torstaina... O_____O

Huomenna on kuitenkin sitten hieno päivä luvassa.. Pitää käydä poliisiasemalla selvittelemässä ajokorttihässäkkää, pankissa hakemassa verkkopankkitunnuksia, Kelalla hakemassa kelakorttia.. Elisa shopitissa hakemassa uutta sim-korttia...Ja kaikista tärkeimpänä koululla hakemassa Yo-kirjoitusten tuloksia!! Jännää.. :D

Kerronpa sitten huomisesta huomenna mutta eipä tässä nyt ihmeempiä. Elämä alkaa mukavasti lurpsahdella omiin lokosiinsa ja on ihanaa olla taas vapaa ja nuori ja vailla vastuuta pienistä lapsista. ^^ Ei pahalla Markus ja Artturi. Ootte ihania :)



En lupaa nyt mitään, mutta yritän kirjoittaa pari hauskaa päivätarinaa vielä tuolta Espanjan reissulta tänne jonnekin väleihin... Mutta vaihdan nyt blogin nimen johonkin toiseen, koska pakomatka on päättynyt ja riemuinen kotiinpaluukin on jo koettu.. Öhm. Mitenköhän olisi: "Kotiin, töihin ja inttiin" Mulla tulee tästä vaan mieleen hauska vanha vitsi: "Mikä on vuorikiipeilijä japaniksi?" -Kipusi,kapusi,putosi". Vitsi on tosin toimimaton, sillä japanissa ei varsinaisesti ole tavua "si" vaan se on pikemminkin "shi". Ja olen varma, että Jetron tekee vielä mieli korjata jotain joten siitä vaan :D Joku voisi myös kertoa, mikä vuorikiipeilijä on oikeasti japaniksi. ^^ Ja koska nyt on teksti näinkin hienoa ja kaunista niin taidanpa aivan suosiolla mennä nukkumaan :D


Ja tulipa taas piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä kirjoitus. :D Onnittelut, jos jaksoit lukea kerralla loppuun! ;)