Heräsimme siis aamulla melko aikasin, valmistauduimme lähtöön pakkaamalla mukaan 1½ litraa simaa, litran vettä, kameran, vara-akut ja muistikortin, sekä myöskin ylimääräisen paidan, pyyhkeen ja nenäliinoja, Mijasin kartan ja 4 proteiinipatukkaa.
Aamupalaksi "syötiin" proteiinipirtelöä ja sitten lähdettiin matkaan.
Ensin käveltiin Fuengirolan linja-autoasemalle, josta kulki suora tie kohti Mijasia. Ensimmäisen kilometrin aikana matkalla oli vielä kävelytietä, mutta sitten sitä vähän joko oli tai ei ollut.. Ilmeisesti kävelytien olevuus riippui espanjalaisten työmiesten työmotivaation suuruudesta ja työn tarkkuuskriteerien laadunvalvonnan hoitajien siestan kestosta... Eli siis tuntui siltä, kuin tietä tehdessä olisi ajateltu tyyliin: "ei se nyt niin tarkkaa ole onko sitä vai eikö"...
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
Siinä sitten tallustettiin välillä tien vieressä, välillä puoliksi valmiilla kävelytiellä ja joskus oli myös ihan kunnon tietäkin. Matkan alkuvaiheella jäimme ihastelemaan muunmuassa hienoa asuinaluetta, hulppeita huviloita ja ties mitä hauskoja maisemaan ympättyjä härpäkkeitä, kuten seuraavaa puoliksi valmista betonimöhkälettä, jonka joku halusi myydä pois... Kuka ostaa?
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
Matkalla oli myös hieno pihakoriste-esinemyymälä, jonka pihalta näkyi hienoa kumpuilevaa maastoa, jonne teki todella mieli lähteä kävelemään.
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
Ei mennyt aikaakaan kun sitten totesin Laurille: "Käydäänpä kurkkaamassa tuolta tien vieressä olevalta kummulta, et millasta maastoa siellä oikein on."
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
Siitä sitten menimme kummulle, löysimme sen takaa oudon valkoisen polun, joka ilmeisesti oli viemäriputken katto, ja lähdimme kulkemaan pitkin polkua. Minä pysyin polulla ehkä kymmenen metrin verran, kunnes lähdin seikkailemaan kummuille ja kukkuloille.
Siellä sitten juoksentelin iloisesti Espanjan karuilla kumpareilla ja toteutin jonkinasteista unelmaani iloiten :D Ja mikäs siinä oli hypähdellessä kun auringossa lämpöä oli varmasti yli 30 astetta.. Kiipeilimme teittömillä teillä ehkä tunnin(?) verran, kunnes oli pakko palata tylsälle tielle takaisin.
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
Kiipesimme väsyneillä jaloillamme Mijasiin. 7,5 kilometrin matkaan oli kulunut aikaa noin 2½ tuntia ja aivan ensimmäiseksi menimme ensimmäiseen vastaan tulleeseen kauppaan ja ostimme juotavaaaa: jääteetä, Aquariusta(!) ja Fantaa (parempaa kuin Suomessa ;) ). Söimme paikan päällä huimat eväämme: proteiinipatukat ja joimme ostamiamme juomia. Sitten lähdimme valloittamaan edessämme kohoavaa vuorta.
[Miten nyt tuntuu siltä, että tää blogiteksti ei tuu loppumaan ikinä?]
Ensin yritettiin löytää oikea paikka, mistä polku vuoren huipulle lähtee. Sen etsiminen ei tosin ollut kovin vaikeata, vaikka Mijasin kadut kovin sokkeloisilta ja epäselkeiltä vaikuttivatkin. Välillä tuntui siltä, että "ei tää voi olla oikee reitti", mutta aina mentiin kuitenkin oikeaan paikkaan ja lopulta pääsimme polun alkuun.
Siitä sitten lähdimme kiipeämään, ensin pääsimme pienelle kappelille, jonka molemmilta puolilta lähti polut jonnekin.. Emme tienneet ollenkaan, että miten huipulle pääsee, joten lähdimme vain kävelemään pitkin toista polkua ylöspäin.
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
Matka tuntui jatkuvan ikuisesti ja jossain vaiheessa mietittiin, että eihän nyt hullukaan jaksa tuonne asti kiivetä. Askel alkoi todellakin painaa kun oltiin jo pitkään menty ylöspäin, eikä huippu tuntunut lainkaan lähestyvän. Sitä aina ajattelee, kun joku matkailuohjelman heppu selittää, kuinka kiipeäminen on raskasta, että siinä ne nyt taas valittaa turhasta, mutta todellisuudessa olin itsekin yllättynyt, miten raskasta kiipeäminen oikein oli. Mietimme pari kertaa Laurin kanssa takaisin päin kääntymistä, mutta aina vaan jatkoimme ylöspäin huippua kohti, sillä eihän sitä voinut siinä vaiheessa enää luovuttaa ;)
Sitten löysimme toisen polun pään, joka oli siis lähtenyt myös kappelilta ja päätimme, että takasinpäin tullessa menemme siitä alas. Kiipeily jatkui, vastaan tuli muita urhokkaita ja me vain jatkoimme matkaa....... Kunnes tyhmät polut alkoivat ärsyttää kun ei päässyt ollenkaan ylöspäin ja oikasimme 2 kilometrin polkusokkelon kiipeämällä vain yhdestä kohdasta suoraan ylöspäin huipulle. Ei ollut ehkä helppoa, mutta paljon nopeampaa ja haasteellisuutensa johdosta mukavempaa :D
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
Nousun jälkeen saavuimme melko leveälle Autopolulle! ja kävelimme kohti huippua. Jaloista oli veto täysin loppu ja huippuja oli vieressämme kaksi. Toiselle korkeammalle huipulle meni pitkä polku, kun taas toinen oli vain pienen kiipeilyn takana. Valitsimme jälkimmäisen, matalamman huipun. Valtasimme sen, olimme iloisia, söimme toiset patukat ja lähdimme alaspäin kohti Mijasia.
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
 |
| Lähettäjä 2009_05_02 - Matka Mijasiin |
Oikasimme tällä kertaa vielä pidemmän matkan kulkemalla alaspäin jyrkkää vuorenrinnettä pitkin, kunnes saavuimme taas polulle. Päätä särki, jaloista oli voima loppu ja väsytti, mutta ei ollut yhtään hengästynyt eikä jaksamaton olo. Jopa hölkättiin Laurin kanssa joitakin pätkiä alas tullessa. Oli mielenkiintoista huomata, miten lähes kaikki ajattelu ja energia kului jalkojen ohjasteluun. Oli erittäin tärkeää, että jalat menivät jokaisella askeleella oikean kiven päälle oikeaan asentoon, ettei maan vetovoima olisi vetänyt pientä ihmistä kumoon.. :D
Noh, selvisimme alas ja takaisin Mijasiin ja pienten kommellusten jälkeen (Veera oli tullut meitä vastaan Mijasiin ja emme meinanneet löytää toisiamme) löysimme linkkiin ja menimme sillä takaisin Fuengirolaan ja kotiin..
Illemmalla käytiin vielä syömässä hyvässä italialaisessa ravintolassa. Minä otin Spaghetti Carbonaraa punaviinin kera ja täytyy sanoa, että eipä ole niin hyvää pastaa tullut ikinä syötyä. "Oli ihan niin hyvää, että vei ihan kielen mennessään" kuten Artturikin osaisi sanoa :D
Illalla Galenoksen jälkeen kuolleena ja raukeana nukkumaan.. Kohti seuraavaa päivää eli tätä päivää, josta kirjoitan kohta joskus huomenna tänään?
Ja aivan loistavaa muuten, että Lauri olit ottanut näin paljon hyviä kuvia! Kiitos siitä ja myös siitä, että olit niin loistavaa matkaseuraa! ^^ Picasassa jälleen lisää kuvia :)
3 kommenttia:
Noniin, nyt alkaa kuulostaa siltä, että sinne Espanjaan ehkä kannattikin lähteä ;)
Kyllä täällä on kokoajan ollut hauskaa, mut tää oli kyllä ensimmäinen sellanen reissu, jossa pääs kunnolla vihdoinkin irrottautumaan tästä arjesta täällä. Se oli hienoa :)
Aikamoisia urmakoita olitte. Hurja nousu sinne huipulle. Kun me kävimme Mijasissa oli sellainen utuinen ilma ettei meri näkynyt. Teillä oli tosi kirkas ilma. Hienoja kuvia.
Lähetä kommentti