Junablogaus

Nyt lähti juna kohti Helsinkiä liikkeelle. Kello on 17.37 ja Jyväskylä jää kauniina taakse.. Kuokkalan silta ja vesitorni näyttäytyvät kauniina sinistä taivasta vasten kirkkaassa auringon valossa. Onnistuin tietenkin saamaan itselleni paikan, jossa saan istua selkä menosuuntaan koko matkan :D Perinteistä tuuriani, mutta en mä oikeestaan ees tiedä, että onko tää edes niin paha juttu ollenkaan :) Ihan mukavaa. Tältä näyttää nyt Jyväskylä tänä viimeisenä päivänä: aurinkoa, pieniä pilvenhattaroita siellä täällä ja harmaan-ruskehtavan vihreitä ruohokenttiä. Lunta ei enää paljonkaan ole, mutta jäät peittävät vielä järviä..Jostain ovat lokit löytäneet kuitenkin sulankin kohdan jäven jäältä. Nyt mennään ensimmäiseen tunneliin ja vauhti hidastuu jostain syystä.. Noh, tärkeintä on kuitenkin se, että jossain vaiheessa pääsen perille Helsinkiin ja Espooseen ja mummolaan. Lähtö on huomenna klo. 14.40. Aika jännää.

Vähän ovat ajatukset lähdöstä olleet sekavia kun kaikki tuli niin yllättäen. Tiistaina 14.4. siis Veera soitti iltapäivällä minulle ja kysyi, josko voisin tulla hoitamaan Markusta ja Artturia heille Espanjaan noin kuukauden ajaksi.. No siinä sitten mietin asiaa päivän verran ja keskiviikkona sitten ilmoitin, että matkaan voisin lähteä. Kuka hullu nyt jättäisi ilmaisen Espanjan matkan käyttämättä? Toisaalta olisi ollut ihanaa nähdä kaunis kevät Suomessa ja nauttia vaan olostaan kotona, katsoa kuinka kylvämäni chilit, kurpitsat ja tomaatit kasvavat ja olisi ollut ihanaa tehdä kevättöitä pihalla, rakentaa ikkunan alle pieni peltolaatikkoastiahärpäke tomaateille ja chileille ja vaikka mitä muuta.. Mutta vastapainona Espanjan kesäinen auringonpaiste, valkoiset hiekkarannat, meri, Laurin, Veeran ja Markuksen näkeminen ovat kyllä myös mahtavia asioita. Suomen kevät on kuitenkin tullut nähtyä jo niin monta kertaa, että on aikakin viettää kevättä jossain muualla.

Asioita, jotka kuitenkin vähän mietityttävät ovat esimerkiksi se, miten pärjään lasten kanssa.. Kyllähän minä lapsia olen aika paljon hoitanut milloin missäkin, mutta en näin suurissa määrin ja pitkiä aikoja. Menen ikäänkuin au pairiksi tuonne, ihan hauskoja kokemuksia on varmasti kuitenkin luvassa. Sitten sitä olen kanssa miettinyt, että mistä löytyy aika pääsykoekirjojen lukemiselle..? Ei minulla toki ole vielä tänä vuonna mikään pakko lääkikseen opiskelemaan päästä, koska armeija on kuitenkin seuraavaksi edessä, mutta olisihan se toki mukavaa, jos sisälle heti pääsisi.

Muttamutta.. Kovasti odotan kyllä sitä tuoksua ja lämpöä, joka minut huomenna Espanjassa vastaanottaa. En ole koskaan käynyt Espanjassa, mutta Portugalissa kyllä, ja oletan olotilan olevan jotain samankaltaista.. Siinä on jotain erikoista; lämpimän asfaltin tuoksua, lämmön tuoksua, kuivuudenkin tuoksua, meren tuoksua..... Se tuo minulle mieleen jotenkin erikoisesti myös Senegalin. Jotain samaa siinä on. Mutta enpä hehkuta vielä enempää ennenkuin perille pääsen. :D

On myös ihanaa ajatella, kuinka aamulla voisi käydä uima-altaassa uimassa, kuivatella aurinkotuoleilla ja lähteä sitten rannalle lasten kanssa leikkimään. Myös ajatus Galenoksen (lääkiksen pääsykoekirja) lukemisesta aurinkotuolissa maaten tuntuu ihanalta.

Jotenkin jännältä tuntuu myös se, että Veera tosiaan soitti tästä asiasta päivää ennen kuin sain tuloksia Japani-aiheisen kirjoituskilpailun tuloksista, jossa voittajalle oli tarjolla viikon matka Japaniin. Tiesin siinä vaiheessa, että tekstini oli yltänyt kymmenen parhaan joukkoon ja että minulla näin ollen oli mahdollisuudet jopa koko homman voittoon.
Veera siis ikäänkuin tässä antoi minulle toisenkin vaihtoehdon: jos en voittaisikaan Japani-kilpailua niin voisin silti lähteä Espanjaan, ei paha, ei ollenkaan paha. Mietin asioita yön aikana ja tulin siihen tulokseen, että minua ei oikeastaan enää haittaisi ollenkaan, jos en kisaa voittaisi. Sitä ennen voittaminen oli tuntunut jotenkin välttämättömältä, koska halusin päästä jotenkin pois Suomesta rentoutumaan ja irrottautumaan arjesta ennen inttiin menoa.
Kilpailua en siis voittanut enkä vielä tiedä monesko lopulta edes olin.. Luultavasti toinen, koska se jotenkin kuvastaisi tätä viimeaikaista tuuriani hyvin.. Tieto lopullisesta sijoituksesta tulee kuitenkin ilmeisesti 24. päivä tätä kuuta ja saan hyvästä suorituksesta ainakin kunniakirjan ja lahjakortin Tokyokanin myymälään Helsinkiin. :)

[OT]Nyt saavuttiin jo Jämsään ja kello on 18.07...... Taidan keskeyttää kirjoittamisen hetkeksi ja yrittää napsia jotain hienoja kuvia vielä täältä ihanasta kauniista Suomen maasta.... <3>

Kaunista...otin nyt muutamia kuvia.. mentiin Päiväkummun ohi ja ehdin siitäkin napata nopean otoksen - hienoa... :D

Tjoo.. Katsoinpas nyt ensimmäisen jakson Slow Dance -nimistä dorama-sarjaa ja se vaikutti tosi hyvältä. Nyt on kello jo 19.16 ja junan vauhti on 200km/h ja suunta kohti Helsinkiä., 10 minuuttia ollaan ilmeisesti myöhässä, mutta eipä tuolla oikeastaan oo mitään väliä.. Oon kyllä sitä mieltä, että nää Suomen perusjunat on ihan riittävän nopeita tämmöiseen mukavaan ja leppoisaan matkustukseen. On kiva kirjoitella kaikkia ajatuksiaan matkalla, katsoa maisemia, elokuvia ja videoita, lukea ja tehdä ihan vaan kaikenlaista mukavaa ilman mitään paineita. Mukavaa on matkustus ja Pendolinot on kivoja! :D On tää 200km/h:kin nopea vauhti nimittäin. Ja voittaa autolla matkustamisen 100-0, kun täällä on oikein vessakin. ^^ [/OT]